1.1.2014

Ajattelemisen aihetta

Vaikkakin aika pinnallisesta aiheesta. Nimittäin vaatteista. Luin lähes yhdeltä seisomalta Rinna Saramäen kirjoittaman kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jos on yhtään kiinnostunut vaatteista tai miksei ei muillekin. 


Kieltämättä kirja pisti ajattelemaan omaa kulutuskäyttäytymistä. Ja kyllä, minä olen tunneostaja. Valitettavasti. Minun vaatekaappi pursuaa muutaman kerran käytettyjä tai käyttämättömiäkin vaatteita, joita raahaan kirpputorille. Olen ostanut vaatteen jonkin alennuksen huumassa ja sitten vaate pölyttyy vaatekaapissa. Tai kun nyt tänään on ollut niin raivostuttava päivä, niin ostan uuden vaatteen, joka piristää mieltä. Kun mietin milloin olen ostanut vaatteen ihan tarpeeseen, niin siitä on useita vuosia aikaa. Todennäköisesti ostin jakkupuvun hautajaisiin, koska minulla ei ollut mitään päälle pantavaa sinne. Se oli tarveostos. 

Kirjan takakannessa lukee:
Kuvittele, että avaat vaatekaappisi oven. Kohtaako katseesi ilmavan järjestyksen, josta voit vaivatta valita päivän asun? Vai vyöryykö kaapissa läjäpäin sekalaisia vaatteita, osa likaisia, osa rikki, kaikki vääränlaisia. Ei mitään päällepantavaa! Ja sitten olet taas matkalla kohti vaatekauppaa.

Kyllä, juuri tuo jälkimmäinen kuvaa minua vallan hyvin. Mä en edes ilkeä ottaa kuvaa vaatekaapistani, niin järkyttävä se on. Ja kaiken lisäksi minun vaatteet eivät edes mahdu sinne. Niitä on kaiken lisäksi vielä kahdessa vaatehuoneessakin. Tässä vaiheessa on varmaan jo pakko punastella...

Kirjassa sivuttiin myös Project333:a. Eli lyhyesti 3 kuukautta, 33 vaatekappaletta/asustetta. Tästä innostuneena rupesin vanhemman tytön kanssa miettimään, että onnistuisiko se meiltä. Aloin latomaan vaatteita sängylle ja totesin homman mahdottomaksi. Pitäisikö tässä kohtaa jo tajuta, että niitä vaatteita on liikaa? 

Kun nyt on uusi vuosi ja on taas lupausten aika, niin voisiko tässä kohtaa luvata itselleen, että olisi harkitsevaisempi niiden ostosten kanssa. Ei ostaisi heti, vaan miettisi hetken. Panostaisi enemmin laatuun kuin määrään. Miettisi sitä, mitä oikeasti tarvitsee? Vähentäisi vaatekaapista kaikki vaatteet pois, jotka ovat siellä vain pölyttymässä ja tilaa viemässä. Säilyttäisi ne, jotka ovat itselle tärkeitä ja joita myös käyttää paljon. 


Nuo kirjassa olevat ajatukset olisi hyvä pitää omassakin mielessä, ennekuin ryntää jälleen kerran kaupoille muuten vain. Tai tarttuu taas kerran jonkin nettikaupan alennuskoodiin. Ja kyllä, olen jälleen kerran sortunut nettikauppojen alennusmyynteihin. Ensimmäinen paketti Gapilta tuli jo, Cosilta on tulossa ja Stockmannilta myös. Onko minulla oikeasti tarve niille uusille neuleille, kysyy ihminen jolla on vissiin noin 60 neuletta pyörimässä. 




2 kommenttia:

  1. Vähän samansuuntaisia ajatuksia olen pöyritellyt mielssäni. Pieni harkinta ennen ostosten tekoa on kyllä paikallaan, olen onnistunut vähentämään halvempien ja hetken mielijohteesta tehtävien ostosten tekoa.

    Hyvää uutta vuotta !

    VastaaPoista
  2. Hyvää uutta vuotta myös sinulle.
    Huomattavasti järkevämpää on ostaa yksi laadukas neule, kuin 5 tai 10 huonoa. Olen yrittänyt parantaa, mutta, välillä tulee niitä takapakkeja. Työkaverin kanssa päätettiin tänään, että meidän vuoden sana on itsehillintä. Se on hyvä, asiassa kuin asiassa :)

    VastaaPoista